Kai muistat sen kun ensi kerran kohtasin sun
kaikkee vannottiin, luvattiin ja suunniteltiin.
Suurin silmin niin me kauaksi katsottiin
eikä uskottu että joskus kävisi niin
Että tiemme näin kulkisi toisia päin
Mä luulin, että tie ei meille liian kapea oo

Niin maailma muuttuu niin
vaikken uskonut, että muuttuu usko ihmisiin
Ja yksin jäin, keskelle kaikkea jäin.
Poissa ystävyys vain tyhjyys käsissäin,
Ja kanssa tyhjyyden katkerien kyynelten
me hyvästeltiin ja kaikki kaunis poissa on.

chr.
Niin paljon me teihin luotettiin,
uskottiin ja rakastettiin, ja kun mä selkäni
käänsin pois, iskit puukon mun unelmiin.

Niin paljon me teihin luotettiin, 
kanssas kyyneleet vaihdettiin,
kai joku pyyhkii puukon sun matkallas
Jonka iskit mun unelmiin

Niin, maailma muuttuu niin vaikka pahalta tuntui
se kaikki mennyttä on, ja helpompaa
meille kaikille helpompaa on kun erottiin 
ja voin kaiken unohtaa
Ja sylini on sulle avoinna kuin silloinkin
kun ensi kerran kauan sitten kohdattiin


itken silmät päästäni, Artun tunteet mua kohtaan ilmeisesti kuoli jo kuukaus sitten, kaikkeni sille annoin ja nyt en voi uskoa tätä todeks, musta tuntuu että oon unessa, mietin koko ajan mitä tein väärin, koska herään, millon näen Arttua seuraavan kerran ja voidaan yhdessä nauraa tälle jutulle, halata ja pussata... ;________; 
Oon itkeny nyt sen 14 tuntia lähes putkeen, ei tästä tule mitään, miksi teit niin?? Kaikki oli hyvin vielä neljä päivää sitten, mutta yhtäkkiä oot kylmempi ku kukaan on IKINÄ ollu mua kohtaan, jos tuut lukee tän, niin sanonpa vaan että vihaan sua niin paljon, mutta rakastan yhä enemmän! Jos kivikasvo saa tunteet takas ni mulle sopii soitella, rakastan sua niin paljon että olisin valmis ottaa takas ilman harkintaa...