Tajusin tänään monia asioita vasta jälkikäteen ja tajusin siinä samassa etten enään ole lapsi, ja että maailma tosiaan muuttuu vaikken itse muuttuisi tai haluaisi maailman muuttuvan. Loppujen lopuksi kaverit on kavereita ja niitä tulee ja menee, mutta ystävät säilyy hautaan asti.. Taidan olla aika yksinäinen nykyään, mutta sellastahan sattuu meille kaikille joskus? Suurin hupi on odottaa jotain satunnaisia yksittäisiä kommentteja joita tänne joskus harvoin saan.... itkettää mutta mitään en myönnä, tajusin vaan tänään taas kun näin kaverini poikaystävänsä kanssa mitä kaikkea multa puuttuu koska olen tyhmä.