Eilen oli aivan kamala päivä kaiken kaikkiaan... : C mulla on usein vapaapäivä perjantaisin, koska muuten ois vaan kaks tuntia koulua, niin saan aina korvaavat tehtävät mutta eilen se ei onnistunut, koska oli matematiikan koe.. ^^' eipä se nyt niin kamalaa ole mennä vaan tekee koe, syömään ja kotia kohti, muttakun Arttu oli pyytäny mua niille yöks ja tuopa pääskin vasta yhdeksän jälkeen sitten töistä.. :/
Jotenki turhaa mennä vaan pariks tunniks sinne, nukkua ja sitten aamulla aikasin lähteä, koska Artun piti mennä äitiinsä vastaan satamaan tai jotain.. 
Illalla sitten menin niille, ja istuttuani nistien, hullujen ja valittavien ämmänaapurien seurassa yli tunnin rapussa Arttu tuli kotiin, ja meni tietokoneelle!! "Peruspäivitykset peleihin vaan yms." jotain traviania pelas siinä yms, ja jäin huomiotta.. 
Eikä sekään mitään, ei mua haittaa jos Arttu dataa, koska kun se on datannu tarpeekseen se sitten aina huomioi mut, ja voin seurata sivusta myös kun se on koneella, vaikkei se hohdokasta olekkaan.
Mutta sitten kun tuo oli saanut tarpeekseen dataamisesta, ja sulki koneen niin Arttupa kaatuikin sängylle, mun päälle ja alko nukkua. 
"Voisin simahtaa tähän samantien..:" Se sano ja alle puolessa tunnissa rupes kuorsaamaan kun minä vaan itkin hiljaa vierestä, eikä Arttu huomannut mitään..
Möngersin sen käden alta vähin äänin vessaan, jotain tuo mumis että "mihin meet?" mutten vastannu, itkin hetken vessassa pyyhettä vasten ettei kuuluis ääntä, ja sitten kun olin varma että Arttu olis nukahtanu uudestaan tulin ulos, ja rupesin siivoamaan.
Siivosin koko keittiön, kaikki tiskit (kaks koneellista) pesin hellan yms. siinä samalla kun vollotin pahaa oloa pois.
Viikkasin pyykit ja kun sitten kaikki mahdollisuudet hiljaseen siivoamiseen loppu, menin sängylle istumaan.
Siinä vaiheessa oli vissiinkin kulunu kaks tuntia, ainakin eikä itku loppunu hetkekskään, joten rauhotuin, ajattelin ilosia asioita ja sain lopulta silmät kuiviks hetkeks. Ravistelin Arttua hereille, ja tuo rupes äksyilemään koska olin herättäny sen ja sitten menin makoilemaan sen vierelle... "Mua ei väsytä" sanoin ja koitin alottaa keskustelua, että sais juteltua mua mieltä painaneista asioista.
Arttua väsytti ja se oli tosi tyly mulle kaikesta, mulla on kaiken lisäks erittäin paha fobia muiden edessä itkemisen suhteen, en pidä siitä yhtään. Koitin saada Artun tajuamaan että nyt olis puhuttava, koska mullon paha olla, mutta toi vaan veti kainaloon että "nukutaan"... : <
Lopulta nappasin Artun kädestä kiinni ja pyyhkäsin sillä omaa poskeani, muttei Arttu silti oikein tajunnu että itkin, en tiedä miten se on mahollista, mutta se mokom ei tajunnu, vittuuntu vaan lisää mun "arvoituksellisista eleistä" joten lopulta sitten pamautin sille suoraan, että "Etkö nyt nää että mä itken!? Oon itkenu jo monta tuntia!!" yms... valvottiin lopulta neljään asti vähintään ja mä vaan vuodatin ja vuodatin kaikesta, itkin silmät päästäni ja häpesin niin hirveästi, en näyttäny naamaani ollenkaan....
Asiat selkeni vissiinkin edes vähäsen, ja sitten itkettyäni jo niin kauan ruvettiin nukkumaan vihdoinkin. 
Aamulla tosin ei menny sen paremmin, vieläkin tekee mieli itkeä, Arttu on keilaamassa työkavereittensa kanssa ja sitten se menee kaverilleen ryyppäämään kun minä olen ilman vanhempia kotona, ja ilman minkäänlaista seuraakaan, toden näkösesti vietän koko päivän vollottaessa edelleen ja Arttu se vaan on yötä kaverillaan ryyppäämässä.. :C mokoma iso lapsi, ei oikein ymmärrä ajatella muiden tunteita, minä minä minä on vaan koko ajan mielessä... (ei oikeasti, nyt vaan tuntuu siltä)
Katottiin animea rauhassa hetken aamulla, ja Arttu paisto mulle kananmunia aamiaiseks ja oli ihan kiva, kun sitten yhtäkkiä vaan "joo bussi lähtee 8 min päästä, pue päälles... ei voida mennä seuraavalla, pakko keretä!" DD: 
Mitä tämä on en edes????? Metroasemalla sain käyttää kaiken voimani, etten ruvennu vollottamaan ku Arttu ei edes istunu mun VIERESSÄ bussissa, ku sillä oli laukku ja kaljat penkillä sen vieressä, menin sitten itte mököttäen peräpenkille, en edes halunnu sen viereen.. pala kurkussa koko metromatkan, ihmiset tuijotti ku silmät kiils ja teki mieli vaan vääntää kaikilta niskat nurin ja puhkoa silmät tai repiä ne irti päästä ja syöttää koirille... tai jtn. pusu metroasemalla, ja "tuuks maanantaina meille?" siinä se. 
Odotan tässä vielä semmosen about tunnin että mamma ja rafa lähtee pikkujouluihinsa, jotta mä voin ruveta vollottamaan täyttä huutoa ilman että ketään on välittämässä, hautaudun lakanoiden alle ja HALUAN SUKLAATA!!! ;____; ja cocacolaa, mutku mullei ole rahaa sellaseenkaan.... Joo, tästä tuli aika super-romaani, eikä ketään lue tätä mutta ystävän sanat olis tarpeen, kuulla mielipiteitä yms. haluaisin kommentteja, jotain että saisin pidettyä kyyneleet piilossa?